Elävyys

| Thursday, April 28th, 2016 | Comments Off on Elävyys

 

Meditaatio, läsnäolon oivallukset ja erilaiset meditatiiviset harjoitukset voivat auttaa meitä löytämään elämään rauhaa sekä tyyneyttä. Myötätunnon harjoitukset ja epäitsekkäät toiminnat (karmayoga) voivat auttaa meitä löytämään sydämellisyyttä.

Kuitenkin joskus huomion suuntautuessa vahvasti meditaatioharjoituksiin, mindfulnessiin ja olemiseen voi saada meidät unohtamaan elävyyden kokemuksen ja kehollisuuden. Erilaisia vahvoja meditaatio- ja tietoisuusharjoituksia eräässä tantraperinteessä kutsutaan maskuliinisiksi harjoituksiksi. Joskus naiset ja miehet tällaisten harjoitusten äärellä muuttuvat symbolisesti ja hieman konkreettisestikin harmaiksi, jäykiksi ja elottomiksi elämässään. Moni tarvitsee feminiinisiä harjoituksia, antautumista ja elävyyttä tasapainottamaan “kovaa” läsnäoloa ja havainnointia. Välillä sydämellisyyskään läsnäolon parina ei riitä tasapainottajaksi, vaan tarvitaan jotakin vielä alkuvoimaisempaa, elävämpää sekä kehollisempaa.

Kaikki hienot oivallukset ja heräämiset tulisi integroida kehoon (embodiment) ja päästää ilmaisuun. On eri asia kokea itsensä tietoisuutena kuin antaa sen myös todella laskeutua tunteisiin, kehoon ja tulla täydellisesti ilmaisuun. On eri asia tietää mikä itselle totta ja oikeasti ilmaista ja elää se. Vasta ilmaisun kautta oivallus ja energia virtaavat maailmaan sekä todella elävöittävät olemustamme.

Mielessä ollessa ja tuttuja elämän reittejä kulkiessa sekä ympäristöstä ja tässä ajassa ilmaistuja yleisiä malleja seuraamalla voi kokea turvallisuutta. Kun tulee läsnä omaan totuuteensa ja sen ilmaisemisen äärelle, voi pelottaa. Voi pelottaa paljon! Mutta itse asiassa tämä pelon kokemus on juuri elävyyden kokemus silloin, kun siinä on rennosti läsnä. Korkean energian tila. Kuin olisi ison rotkon äärellä pienellä kielekkeellä. Mutta me olemme elämässämme symbolisesti tällaisen tuntemattoman äärellä joka hetki. Ei-tietämisen tila on suuren elävyyden tila. Ainakin yhtä suuri elävyyden tila on myöntää rehellisesti itselleen oma totuutensa ja ilmaista se.

“Pelon kokemus rentoudessa on elävyyden kokemus.”

 

Alla seitsemän näkökulmaa elävyyden lisäämiseksi elämässä. Näitä voisi ajatella niitä myös feminiinisiksi harjoituksiksi.

7 RESEPTIÄ ELÄVYYDEN KOKEMUKSEN SYVENTÄMISEEN

 

HENGITYS
*Hengitä syvempää hetki
*Hengitä nopeasti hetki
*Hengitä sisään syvemmin ja ulos hengityksellä / huokauksella päästä jännitykset suun kautta pois
*Hengitä ulos ja anna samalla syntyä spontaania ääntä

Hengitys on yksi selkeä elossa olemisen konkreettinen ilmaisu. Jotakin joka tapahtuu tahtomattamme – itsestään. Syvempään hengittämällä ja hengitystä vapauttamalla voi lisätä elävyyden kokemusta. Samoin hengittämällä hetken intensiivisemmin ja nopeammassa rytmissä. Jotkut menetelmät suorastaan keskittyvätkin tällaiseen nopeampaan hengittämiseen, mutta sen kanssa kannattaa olla kohtuullinen. Katso vanha blogiteksti hengityksen lempeästä avaamisesta http://www.taivastalo.fi/2015/10/hengitysharjoitukset-lasnaoloon-ja-no-mind-tilaan/

 

KEHOLLISUUS JA MIELIHYVÄ
*Urheile
*Taputtele kehoasi
*Ravistele kehoasi
*Löydä mielihyvän aistimuksia kehostasi
*Löydä nautintoa siitä, että kehosi hengittää
*Rakastele / harjoita seksuaalista tantraa

Elävyyden kokemus on lihallisuuden kokemus. Kun on keskittynyt ajatuksiinsa ja uppoutunut mielessään tulevaan menneeseen, niin ei voi juuri tuntea olevansa elossa kehossa tässä ja nyt. Taputtelut ja ravistelut ovat hyviä keinoja palata kehollisuuteen kuten urheilu ja lähes mikä tahansa intensiivinen tai miellyttävä kehollinen toiminta.
http://www.taivastalo.fi/2014/09/lasnaolo-ja-kehotietoisuusharjoitus/

Mielihyvän aistiminen on loistava kehollisuuteen ja elävyyteen ankkuroitumisen menetelmä. Jos kuitenkin lähestyy mielihyvää haluamisen ja ahneuden kulmasta, niin jotakin hyvin elävöittävää voi jäädä kokematta. Voisiko olla tavoittelematta lisää ja lähestyä herkistymisen kautta aistimuksia ja hyväksyen nykyisyydessä tuntuvan mielihyvän riittävänä? Voisiko löytää kehollisista hienovaraisista aistimuksista ja liikkeistä, esimerkiksi hengityksestä, mielihyvää? Hengitysaistimuksiin uppoutuminen palauttaa läsnäoloon ja mielihyvän aistimus rentouttaa, saa avautumaan ja lisää elävyyden kokemusta.

 

TUNNE TUNNE
*Tunne tunne
*Tunne erityisesti pelko – elävyys

Tunne se, mitä tunnet. Kun tunnet jotakin älä pakene tunnetta ja elävyyden kokemusta ajatuksiin (johon liittyy usein myös kehon selvempi tai hienovaraisempi jännitys) tai vaikka toimimalla aggressiivisesti muuttaaksesi tilannetta. Voitko antaa itsesi levätä tunteessa, olla tunne ja antaa kehon toimia rennosti ja sulavalla nopeudelle. Toimimalla hyvin nopeasti, pysähtymällä tai hidastelemalla voi joskus todella vältellä tuntemista, nykyhetken aistimuksia ja vahvempaa elävyyden kokemista.
Katso vanha blogiteksti tunteiden tuntemisesta http://www.taivastalo.fi/2015/12/tunteet-ja-tunneharjoitus/

 

MYSTEERIN ÄÄRELLÄ
*Kuppi tyhjänä – aloittelijan mielellä
*Nöyryys elämän mysteerin äärellä

Voisi sanoa, että mieli on kuin ullakko kaikkine vanhoine tavaroineen. Näistä vanhoista menneisyyden muistoista, malleista ja tulkinnoista usein me ihmiset projisoimme eteenpäin ja rakennamme tulevaisuutta. Kaikkeen todella uuteen pääsee käsiksi elämässä ja vuorovaikutuksessa, kun on silmät auki tässä ja nyt sekä poissa ajatuksistaan. Voiko välttää kuorruttamasta jokaisena hetkenä tuoreesti nykyisyydessä ilmentyviä tilanteita ja ihmisiä menneisyyden käsityksillä ja uskomuksilla?

Voiko olla mysteerin äärellä ja kokea jännitteen siitä, että ei todella tiedä? Onko nöyryyttä olla kuppi tyhjänä vai olisiko omaa erinomaisuutta kivasti korostavaa puristaa todellisuus käsityksiin ja laatikoida se turvallisesti mielen hyllyköihin? Elävyys löytyy mysteerin äärellä olemisesta ja mysteerin elämisestä.

 

AVAUTUMINEN – RAVITUKSI TULEMINEN
*Anna kehosi ja olemuksesi avautua
*Anna itsesi tulla täysin ravituksi
*Anna ravituksi tulemisen kokemuksesta spontaanisti nousta elävyyden kokemus

Sen lisäksi, että tyhjentää mielen kupin ja tekee tilaa sillä tasolla, niin voiko sama antaa tapahtua tunteiden ja kehollisuuden tasolla? Voiko antaa jokin syvän eksistentiaalisen puristuksen ja takertumisen hellittää ja antaa elämän virrata sisäänsä aistimuksina, tunteina ja elävyytenä – energiana. Voiko antaa itsensä tulla elämän ravitsemaksi ja kokea runsautta ympärillään ja elämässään. Kokea spontaanisti olemuksestaan nousevaa kiitollisuutta siitä, että elämä ravitsee.

Jos tuntuu siltä, että elämä ei ravitse. Niin voi leikitellä pienellä harjoituksella ja kokemuksella. Sulkee suunsa ja sormillaan sulkee sieraimensa. Eli siis käytännössä ei siis anna itselleen ilmaa hetkeen. Tovin kuluttua syntyy kokemus hapen puutteesta – kokemus suuresta puutteesta. Sitten avaa suunsa, vapauttaa sormet sieraimia puristamasta ja henkäisee sisään. Aaahhh. Siinä hetkessä ilma tuntuu niin ravitsevalta ja samalla tajuaa, että elämä sittenkin todella ravitsee juuri nyt monilla tavoilla. Mikä ihana ilman runsaus onkaan ympärillä. Elämä on myös ravinnut lukemattomilla tavoilla meitä tähän mennessäkin – kehon elossa oleminen on elävä todiste siitä.

Chi kung mestari Robert Peng on kertonut harjoituksesta nimeltä: nuorishing chi kung, jota voi tehdä milloin ja missä vain. Ideana on eläytyä ja aistia, että ympärillä on rajaton elämänenergian, chi:n, valtameri. Sitten todella avaa itsensä sille (eli antaa sisäisen puristuksen hellittää) ja antaa chi:n virrata sisään sekä ravita runsaudella koko olemusta. Kun todella avautuu ja kokee itsenä ravituksi, syntyy spontaanisti elävyyden kokemus. Elävyyden kokemus on elämän runsauden kokemus kehossa ja olemuksessa. Jos chi:n valtameri ympärillä sekä sisällä kuulostaa ja tuntuu enemmänkin kiinalaiselta taolaiselta uskomusrakenteelta, niin voi lisää leikitellä edellisen harjoituksen ja ilman kanssa. Toki kuitenkin länsimaisen tieteellisenkin näkökulman mukaisesti on vain energiaa. Jos se tuntuu yhtään hyvältä, niin miksipä ei leikkisi, että tämä kaikki oleva energia on elävää energiaa.

 

shutterstock_60562522 nettiin

 

REHELLISYYS
*totea rehellisesti oma todellisuutesi ja kokemuksesi
*totea rehellisesti omat tunteesi
*totea rehellisesti mitä haluat

Mysteerin äärellä oleminen ja sen totuudellisesti myöntäminen, että ei tiedä, on ihmeellistä. Kuitenkin usein myös tiedämme. Tiedämme todella todella tarkkaan mitä tunnemme, koemme ja haluamme vaikka työmme, ihmissuhteidemme ja elämän suhteen.

Onko meillä rohkeutta päivittää itsemme nykyisyyteen? Se mikä oli totta työn, ihmissuhteiden tai elämän suhteen kaksi vuotta sitten ei ole välttämättä enää. Se mikä oli totta kaksi kuukautta sitten ei ole välttämättä enää totta oikeasti. Se joka oli totta kaksi minuuttia tai sekuntia sitten ei sekään välttämättä ole enää totta. Onko uskallusta elää elämää nykyisyydessä kokonaisvaltaisesti?

Se että sanoo, että en tiedä ja vaikka tietääkin on itselleen valehtelua. Päänsä kääntämistä pois elämästään. Se on elämänsä vain puoliksi elämistä. Rehellisyys avaa potentiaalin muutokselle ja epävarmuudelle. Se synnyttää pelkoa eli elävyyden kokemusta.

Uskaltaisitko itsellesi ääneen todeta, että mikä on sinulle totta juuri nyt elämässäsi ja mitä haluat? Täysin rehellisesti. Tai uskaltaisitko edes silloin todeta rehellisesti asioista itsellesi, jos tietäisit, että sinun ei kuitenkaan nyt tarvitse tehdä mitään asioiden suhteen. Tämäkin antaa tilaa sisään ja totuuden happea keuhkoihin.

Ihmisen olemus on usein eduskunta, että jos toteat jonkin todeksi mielessäsi, niin voit huomata, että myös vastakkaiset tai melkein vastakkaiset asiat nousevat tajuntaan. Tietyllä tavalla meissä on monia puolia, joista tulee pitää huolta esimerkiksi kaipuu muutokseen ja seikkailuun ja toisaalta kaipuu pysyvyyteen ja turvallisuuteen. Meidän tehtävänä on pitää huolta kokonaisuudesta ja myös tunnistaa se mikä syvemmin meille totta tämän mielen toisaalta toisaalta -tason takana.

 

ILMAISE TOTUUTESI
*astu askel kohti ilmaisua – aluksi vaikka pieni askel – leikittele
*astu sitten juuri oikean kokoisin askelin eteenpäin – hidastelematta tai puskematta
*jossakin vaiheessa on myös hypättävä tietämättä mitä ilmaisusta seuraa

Nyt päästään suurimman elävyyden lähteen äärelle! Pääseekö kaikki oivallus, rakkaus, totuus ja hurmio todella ilmaisuun? Pääseekö se kaikki meille tosi liikuttamaan kehoamme ja virtaamaan maailmaan? Uskaltaako ottaa riskin ja seurata omaa syvää totuuttaan, joka nousee syvemmältä kuin mielen ja olemuspuoltemme halut suuntaan tai toiseen. Uskaltaako toimia toisin kuin kukaan muu tai toimia vaikka täysin samoin kuin kaikki muut – mikä ikinä itselle onkaan totta. Elämän hetket ovat kuitenkin rajatut. Elääkö elämäänsä aidosti?

Suurin elävyys on nykyhetkessä. Itse asiassa me ihmiset saatamme välttää tätä elävyyttä. Tämä voi käydä ilmeiseksi esimerkiksi seksuaalisessa yhtymisessä. Jännitämmekö kehoamme vai yritämmekö rynnistää eteenpäin ja purkaa nopeasti jännitteen? Vai voisimmeko tantrisen rakastelun lailla levätä erilaisissa jännitteen vaihteluiden aallokossa tunteja? Samaan näkökulmaan viittasi aikaisemmin kuvattu tarpeemme paeta tai aggressiivisesti hyökätä eteenpäin sen sijaan, että olisimme tunteissa ja aistimuksissa läsnä. Tätä voi tutkia monissa elämän tilanteissa.

Jos aiot hypätä pelottavan korkealta hyppytelineeltä veteen, niin jossakin vaiheessa on vain liikautettava kehoa eteenpäin tietämättä mitä seuraa. Oman totuuden ilmaisu ja sydämensä seuraaminen on juuri tätä. Rohkeimmat eivät hyppää vain kerran kuussa tai päivässä vaan ovat valmiita hyppäämään uudestaan ja uudestaan, kun elämä vie heidät hyppytelineelle ja tuntemattoman rotkon äärelle. He uskaltavat olla mysteerin äärellä tietämättä. He uskaltavat kokea pelkoa (elävyyttä) ja myös tietää, kun he tietävät. He uskaltavat ilmaista oman totuutensa. Oletko sinä valmis hyppäämään nyt ja uudestaan ja uudestaan elämän virtaan?

 

Loistavaa läsnäoloa, sydämellisyyttä ja elävyyttä,

Jarko Taivasmaa

Comments are closed.