Ehkä olet nähnyt kuva, jossa on pieni ympyrä ja jossa lukee:” mukavuusalue (comfort zone).” Sitten paperissa on toinen kohta, jossa lukee:” missä taika tapahtuu (where the magic happens).” Tällaisia kuvia löytyy runsaasti googlella hakusanoilla:” where the magic happens.” Vuoden ensimmäisessä blogitekstissä pohdittiin epämukavuusalueen voimaa ja myös tietoisuuden kannalta. https://www.taivastalo.fi/2014/01/haasteet-sisainen-voima-ja-unelmat/

 

Toinen ainakin yhtä suuri ihmeiden alue on supermukavuusalue tai maksimaalinen mukavuusalue. Palautuminen on tärkeää ihmisolemukselle niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Kaikessa elämässä on rytmi: hengitys sisään hengitys ulos. On vuorovesien liike. Jos aiot hypätä syvälle taikojen alueelle eli epämukavuusalueelle, voisi sanoa, että sinun tulisi uppoutua ainakin yhtä syvälle supermukavuusalueelle. Toisaalta supermukavuusalue ei ole vain tasapainottaja epämukavuusalueelle, vaan se on ihmeiden paikka jo itsessään.

Nyt kesällä tuo supermukavuusalueeseen on voinut saada yhteyden esimerkiksi kesämökillä rentoutuessa riippumatossa tai kalliolla maatessaan. Supermukavuusalueella tarkoitetaan tässä tilaa, jossa kaikki unohtuu ja kuitenkin ollaan hereillä syvemmällä tietoisuuden tasolla. Ei siis olla unessa. Tässä tilassa unohtaa ajan, paikan, kehonsa, itsensä ja koko maailman. Ei yhtään tarinaa itsestä tai maailmasta liikahda mielessä eikä olla välttämättä paljonkaan läsnä klassisessa mielessä tässä ja nyt. Levätään syvällä itsessä.

Tässä paikassa ollaan palattu kuin kotiin pitkien matkojen ja seikkailujen jälkeen ja ollaan ilman vastuuta, hallintaa sekä tarvetta tehdä mitään. Tämä on supermukavuusalue, joka lataa syvällisellä tavalla ja sulattaa kaikki takertumat. Sieltä palatessa näkökulmat maailmaan, itseen ja haasteisiin ovat muuttuneet. Sitä kokee itsensä vapaammaksi, tyynemmäksi ja selkeämmäksi.

Tätä kuvastaa myös tapahtumat aivoissa syvässä meditaatiossa ilman kohdetta (passiivinen meditaatio), jossa ollaan vain avoimia kokemuksille. Dr Shanida Natarajan kirjassa The Blissful Brain kuvataan passiivisen meditaation vaikutuksia päälaki- eli parietaalilohkon alueeseen, johon liitetään orientaatio tilaan ja aikaan sekä jako itseen ja maailmaan (orientation association area). Passiivisessa meditaatiossa ja erityisesti transendenttisessa kokemuksessa on huomattava aivojen aktiivisuuden vähentyminen tällä alueella. Aivotkaan eivät pidä enää kirjaa minästä ja ei-minästä tai ajasta ja paikasta.

 

Ihmisillä on erilaisia keinoja etsiä ja mahdollisesti löytääkin tämä kokemus rajojen unohtumisesta. Tämä on yksi parhainten stressiä psyykkisesti purkava kokemus. Kaikki stressi syntyy intentiosta selviytyä tietyssä rakenteessa (todellisessa tai kuvitteellisessa). Pitää tapahtua näin ja ei saa tapahtua näin. Kaikki tämä suoriutuminen on sidottu vielä aikaa ja paikkaan. Onkin täysin ilmiselvää, että vastuullinen ei ihminen voi selvitä elämässä ilman tällaisen stressin potentiaalia. Onneksi meillä on kompetenssia ja kykyjä selviytyä peruselämän haasteista ja suuremmistakin eikä normaalissa tapauksessa esimerkiksi ruokakaupassa käynti synnytä massiivisista stressireaktiota.

 

Mutta kuinka sitten uppoutua supermukavuusalueeseen? Alla lyhyt harjoitus, joka on osalle kursseilla käynneistä tuttu.

 

HARJOITUS

1) Valitse miellyttävä ja turvallinen paikka. Voit maata esimerkiksi kalliolla, hiekkarannalla, riippumatossa, sängyllä tai lattialla. Luonnossa oleminen voi tuoda harjoitukseen hyviä lisäsävyjä.

2) Tee lyhyt ohjattu rentoutus. Eli käy huomiolla kehosi läpi ja sano mielessäsi:” Päästän rennoksi tämän ja tämän paikan”. Käy koko kehosi läpi. Päästää itsesi rennoksi ja anna jo nyt maailmaan, aikaan ja itseesi tarttumisen hellittää.

3) Koe kuinka luiden, nivelten, lihasten ja sisäelinten väliin tulee lisää tilaa. Koe kuinka tilaa, jota on kehon ulkopuolelta, löytyy nyt myös kehon sisältä. Ja sitten sano itsellesi (pidä sopivasti taukoa jokaisessa välissä): unohda missä olet, unohda kaikki tehtävät ja asiat, unohda kaikki ihmiset – kuin olisit ainoa olento koko universumissa, unohda kehosi, unohda itsesi. Unohda kaikki. Hetkeen ei ole mitään. Jos jotakin nousee pintaan, niin unohda se. Unohda vain kaikki. Kun tuntuu oikealta, minuutin parin tai pidemmän ajan kuluttua, palaa takaisin. Liikuta varpaitasi ja sormiasi, avaa ja sulje suutasi, tule tietoiseksi kehostasi, liikuta hieman kehoasi ja lopulta avaa silmäsi. Anna maailman tulla luoksesi, älä tartu katseella ja huomiolla mihinkään.

4) Palaa nyt vielä vahvempaan keholliseen läsnäoloon. Orientoi itsesi aikaa ja tilaan esimerkiksi taputtelemalla kehosi läpi ylhäältä alas. Halutessasi ja tarvittaessa kertaa loppupäiväsi tärkeimmät kolme tavoitetta ja mitä aiot tehdä seuraavaksi. Voit muistuttaa myös itseäsi omasta nimestäsi ja sinulle tärkeistä ihmisistä.

 

Tämä harjoitus kunnon rentoutuksen kanssa voi olla todella vahva! Sitä voisi kutsua myös Samādhi-harjoitukseksi.

HUOM! Tämän harjoituksen jälkeen kannattaa huomioida, että autolla ajaminen, työkalujen käyttäminen tai haastavat fyysiset toiminnat esimerkiksi kiipeäminen siltä ihanalta rakkaalta kalliolta pois, jossa on harjoitukseen uppoutunut, voivat olla tavallista haastavampia toimintoja. Samoin kaiken unohtaminen soveltuu normaaleille psyykkisesti terveille ihmisille. Jos olet elämässäsi ilman tehtäviä, tavoitteita ja aktiivisuutta, niin tätä harjoitusta enemmän varmasti palvelee lenkille lähtö, aktiivinen toiminta tavoitteiden suuntaisesti ja sopivasti epämukavuusalueelle hyppääminen.

 

Toivottavasti inspiroidut nyt lisäämään elämääsi sopivasti ihmeellisiä hetkiä supermukavuusalueella ja toisaalta saat lisää virtaa hypätä epämukavuusalueelle taikojen keskelle.

 

Aurinkoista supermukavuusaluetta ja kesää,

Jarko Taivasmaa

Tags: hyvinvointia, kaiken unohtaminen, läsnäoloa, menetelmät, rentous, sisäinen rauha, supermukavuusalue, tietoisuus
Posted in BLOGI JA TAPAHTUMAT