Kolme tietä olemiseen ja meditaatioon. 1) Harjoitus: muodollinen ja epämuodollinen  2) Oivallus  3) Elämä ja läsnäolon hyveet

 

Ehkäpä harjoitat meditaatiota, klassista istumameditaatiota. Ehkä teet jooga-asanoita tai chi kungia, joita voisi kutsua liikemeditaatioiksi.

Ehkä olet kuunnellut YouTubesta Eckhart Tollea, Adyashantia tai Moojia tai ehkäpä olet lukenut heidän kirjojaan tai tavannut heidät. Esimerkiksi näiden opettajien syvä oivallus voi suoraan auttaa oivaltamaan tietoisuutta, joka pohjimmiltasi olet, tai ainakin inspiroida tutkimaan sitä mikä on totta ja mikä ei. Kumpaan kannattaisi luottaa ja elämänsä perustaa: vaihtuviin ajatuksiin vain tietoisuuteen, joka on. Tämä on oivalluksen tie.

 

Nyt pohdimme kuitenkin läsnäolon hyveitä tienä olemiseen. Ehkä olet tavannut jonkun isoäidin tai omasi, joka on hyvin kärsivällinen, hyväksyvä ja tuntuu lepäävän läsnäolossa kuunnellessaan sinun tarinoita elämästä. Hän todella kuuntelee.

Tämä isoäiti ei ole mahdollisesti koskaan kuullut läsnäolon voimasta, meditaatiosta tai uusimmasta trendikkäästä (tai klassisemmastakaan) joogatyylistä. Kuitenkin hän on läsnä, kuin paraskin meditaatiomestari tai joogasankari. Tai ehkä tämä luontainen taituri onkin metsien mies, jonka aika kuluu nuotion äärellä eikä meditaatioretriiteillä.

 

Menetelmät, opettajat ja tietoinen itsetutkiskelu ovat hyödyllisiä. Kaiken voi oivaltaa myös vain elämän, välillä kovissa ja välillä hellissä, kourissa. Tosin se voi viedä enemmän aikaa.

Kuitenkin meditaatiohetkien oivallukset ja retriittien hiljainen rauha voisi (tulisi) asua meissä jokaisena elämän hetkenä eikä olla vain jokin elämästä erillinen ”henkisyysjuttu”. Tarkoitus on siis integroida oleminen ja oivallus siihen ihan tavalliseen ja oikeastaan hyvinkin ihmeelliseen arkeen.

Yksi tapa lisätä olemista ja meditatiivisuutta elämässä on kehittää läsnäolon hyveitä. Kun lukee erilaisten länsimaisten mindfulness-opettajien kirjoja, löytää hieman erilaisia listauksia näistä läsnäolon hyveistä/asenteista. Hyveet ovat aina välillä muutenkin esillä. Joskus puhutaan johtajan hyveistä ja välillä huomioidaan kreikkalaisia Aristotelen klassisia hyveitä: oikeudenmukaisuus, rohkeus, kohtuullisuus ja käytännön viisaus.

 

Seuraavaksi tarjolla on yksi listaus läsnäolon hyveitä. Jokainen näistä hyveistä oikein toteutuessaan on tie olemiseen, koska hyveet eivät voi yksinkertaisesti ilmentyä kuin läsnäolossa. Tavallaan voisi ajatella, että nämä hyveet ovat myös läsnäolon ”hyötyjä”, jotka saa kaikki omakseen siksi hetkeksi, kun on läsnäolon tilassa.

Mitkä näistä hyveistä ovat sinulle helppoja tai helpompia ja mitkä haastavampia? Huomioi, että hyveet ovat vain polkuja olemiseen – eivät itse oleminen, jolla ei ole muotoa. Aina asioita (muotoja), eli siten myös ajatuksia sekä ideoita, voi käyttää väärin. Niistä voi tulla todellisuutta tärkeämpiä tai voi esimerkiksi hyväksyä kärsivällisesti anteeksi antaen huonoa kohtelua. Ja kun oikeasti tarvittaisiinkin läsnäoloa, rohkeutta ja todellisen tilanteen myöntämistä itselle ja jämäkkyyttä asettaa rajoja. Käytä siis hyveitä viisaasti ja lempeästi.

 

8 LÄSNÄOLON HYVETTÄ

ALOITTELIJAN MIELI
HYVÄKSYMINEN
KÄRSIVÄLLISYYS
LUOTTAMUS
ANTEEKSIANTO
RENTOUS
EPÄAUTOMAATTISUUS
HUOMIOIMINEN

 

Seuraavaksi on kuvailtu lyhyesti yksi läsnäolon hyve. Tarkastellaan myös miten hyve liittyy olemiseen tässä ja nyt. Esimerkki antaa näkökulmia, joiden pohjalta voi miettiä myös muita hyveitä.

 

ANTEEKSIANTO JA LÄSNÄOLO

Kun olet onnistunut antamaan anteeksi jollekin ihmiselle, taholle tai itsellesi jonkin asian, olet tullut hitusen verran enemmän läsnä. Tapahtuma, joka tapahtui menneisyydessä (jota ei oikeasti ole enää olemassa) ei saa anteeksiannon tapahduttua enää imettyä mieleen kuvittelemaan kielteistä menneisyyttä tai odottamaan tulevaisuuden oikeudenmukaisuuden toteutumista ja rankaisua. Voisi ajatella, että anteeksiantamaton asia on kuin yksi magneetti tai koukku mielessämme, joka voi vetää aika ajoin meidät uneksimaan mennyttä ja tulevaa. Ja mahdollisesti antaa keholle voimakkaan stressireaktion uudestaan ja uudestaan aina, kun mennyt vääryys täyttää mielen valkokankaan. Anteeksianto on siten myös terveellistä. Anteeksianto vapauttaa pois menneisyys-tulevaisuus-akselilta ainoaan todelliseen maailmaan eli nykyhetkeen.

Kaikkein terveellisintä olisi onnistua antamaan anteeksi itselleen riittävästi. Muut ihmiset, läheiset tai kaukaiset, eivät kuitenkaan koskaan jaa kanssamme aikaa yhtä paljon kuin me itse. Jos jää odottamaan itselleen rankaisua väärän teon tai suurta onnistumista epäonnistumisen vastapainoksi, voi menettää monta elämänsä hetkeä mielen kuvitelmissa ja mielen ohjauksessa. Kuinka paljon enemmän tilaa on olla, elää ja ilmaista itseään, jos on antanut itselleen anteeksi ja vapauttanut itsensä odottamasta tietynlaisen tulevaisuuden ilmentymistä.

Voit antaa itselleen anteeksi mitä moninaisempia asioita ihan pienistä suuriin. Anteeksianto on irtipäästämistä parhaimmillaan. Lopulta se voi olla irtipäästämistä minän tarinasta (egoidentiteetistä), joka elää aina tulevassa ja menneessä ja jossakin muualla kuin tässä ja nyt. Voisi sanoa, että ego on kompensaatio aistittavalle todellisuudelle, joka ei tuntunut riittävän. Voi siis antaa anteeksi, että elämä nyt vain on niin kuin se on.

Jos on antanut anteeksi menneisyyden, niin tulevaakaan ei enää tarvita korjaamaan asioita ”kohdalleen”.

 

Ota nyt yksi hyveistä ja pyri ilmentämään sitä enemmän elämäsi tilanteissa. Älä ota helpointa ja sinulle luontaisinta, mutta älä myöskään sellaista, joka saa kehosi jännittymään. Ota sellainen joka haastaa sopivasti ja inspiroi. Mene pikkuisen epämukavuusalueelle. Näin pääset kohtaamaan rajoittavia ehdollistumisia. Älä pyri täydellisyyteen hyveessä eli mielen mielikuvaan jostakin epätodellisesta. Pyri siihen, että koet jonkin rentoutuvan kehossasi ja päästäväsi irti jostakin, kun lisäät läsnäolon hyvettä elämässäsi.

 
Parasta läsnäoloa,

Jarko

Tags: anteeksianto, läsnäolo, läsnäolon hyveet, mindfulness, tietoisuustaidot
Posted in BLOGI JA TAPAHTUMAT