Unen tuoma hyvä olo perustuu siihen, että lepotilassa siirtyy tilapäisesti tiedottomaksi kehostaan ja hengityksestään. Joka yö tiedostamattamme suoritamme rituaalin, jossa vapaudumme kehoon samaistumisesta ja annamme kehomme latautua. Näin ollen, vaikka nukkuva ihminen ei sitä tiedä, häntä parannetaan elämää ylläpitävällä vitaalilla energialla.

Jooganharjoittajat ja muut henkiset suuntaukset ovat tienneet tämän totuuden jo tuhansia vuosia ja ovat suorittaneet tämän yksikertaisen prosessin tietoisesti. Useat koulukunnat ja suuntaukset opettavat erilaisia tekniikoita, joilla harjoittaa tietoista “nukkumista”.

 

Henkilö, jonka koko huomio on kiinnittynyt jonkin monimutkaisen tehtävän ratkaisemiseen tai muuhun vaativaan suoritukseen, hengittää automaattisesti hyvin hitaasti. Ihmisen tarkkaavaisuus on yhteydessä hengityksen hitauteen. Kiihtynyt tai epätasainen hengitys on seurausta haitallisista ja epäterveistä tunnetiloista kuten vihasta, pelosta tai ylpeydestä. Levoton apina hengittää noin 32 kertaa minuutissa ja ihminen vain noin 18 kertaa. Kilpikonnien, norsujen ja muiden pitkäikäisten eläinlajien hengitystiheys on vielä pienempi. Esimerkiksi jättiläiskilpikonna, joka voi elää yli kaksisataa vuotiaaksi, hengittää vain neljä kertaa minuutissa.

Normaali ihminen, jonka huomio on pääsääntöisesti kohti ulkomaailmaa, tuhlaa aistiensa kautta suurimman osan energiastaan. Meditaation ja tietoisuusharjoitusten avulla virtaus voidaan kääntää. Kehonsa ja mielensä herruuden saavuttanut ihminen saavuttaa lopulta voiton “viimeisestä vihollisestaan” kuolemasta.

 

Paramahansa Yoganandan kirjoittaa kirjassaan (Joogin elämänkerta) kuinka kuolema ja myös uni eli “pieni kuolema” ovat maan päällä elävälle välttämättömiä, koska ne vapauttavat valaistumattoman ihmisolennon tilapäisesti aistien kahleista. Ihmisen syvin olemus on henki, ja hän saa nukkuessaan ja kuollessaan elvyttävän muistutuksen siitä, että hän ei ole aineellinen keho.

Meidän tulisikin muistuttaa itseämme useammin kuolemasta. Hyväksyä se kauniina osana elämää ja ymmärtää kuinka rajallinen hetkemme tässä kehossa on ja käyttää tuo meille annettu aika viisaasti.

 

Haluan omistaa tämän kirjoituksen isäni äidille, joka viettää kehossaan tässä ajassa viimeisiä hetkiään.

Kaikkea hyvää matkallesi kohti uusia seikkailuita!

 

Rakkaudella,

Liisa Erika

Tags: hengitys, huomio, jooga, kuolema, paramahansa yogananda, uni
Posted in BLOGI JA TAPAHTUMAT