Jatkamme maanläheistä matkaamme onnellisuuteen pohtimalla ihmiselle lajityypillistä toimintaa. Lue johdanto ja ensimmäinen resepti https://www.taivastalo.fi/archives/1296 Nyt käsittelemme reseptiä kaksi.

 

 

I TOIMINTA, AKTIIVISUUS JA LIIKUNTA

 

II VUOROVAIKUTUS, YHTEISÖ JA YHTEYS

 

III OPPIMINEN, KEHITTYMINEN JA HALU YMMÄRTÄÄ

 

IV ANTAMINEN, KONTRIBUUTIO JA ITSENSÄ UNOHTAMINEN

 

 

 II VUOROVAIKUTUS, YHTEISÖ JA YHTEYS

Pantterit elävät yksin. Toki ne välillä lisääntyvät ja naaraat hoitavat sitten jälkeläisiä. Ihmiset kuitenkin lajina viihtyvät ryhmässä. Asiantuntijat ovat arvioineet, että ihmiselle aikojen alussa luontainen ryhmäkoko on ollut 10-30 yksilöä. Heimon kasvaessa ilmeisesti osa ihmisistä on sitten lähtenyt etsimään uusia asuinalueita.

Uusin aivotutkimus on todennut aivot ennen kaikkea sosiaaliseksi elimeksi. Se tuntuu perustellulta, sillä näin isoissa ryhmissä yhteistyö ja konfliktien ratkaiseminen on aina ollut olennaista ja myös vienyt paljon huomiota ja myös aivojen voimavaroja. Eri lajeja tutkittaessa on huomattu, että aivojen kasvussa tapahtuu harppaus, jos verrataan yksin ja ryhmissä viihtyviä lajeja. Ryhmätoiminta ja -elämä vaativat isommat aivot.

 

Kokemus nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisesta on joissakin psykologisissa suuntauksissa kuvattu yhtenä ihmisen hyvin syvistä tarpeista. Kokemus, että joku todella katsoo, näkee ja hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme – kokonaisena kaikkine puolinemme. Saammeko tätä kokemusta ja annammeko sitä muille?

Motivaatiotutkija Maslowin tarvehierarkian 5-osaisessa perusmallissa oikeastaan suurimassa osassa osallisena ovat muut ihmiset. Suoranaisesti muut ihmiset ovat esillä yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeessa sekä arvonannon tarpeessa. Ihmislajille alkuaikoina myös turvallisuuden tarpeet ovat tulleet helpommin täytettyä heimoelämässä kuten myös fysiologiset tarpeet. Ravintoa on yhteisvoimin tehokkaampi hankkia ja ryhmänä helpompi puolustautua.  Kaipaamme ihmisinä yhteyttä toisiimme ja toistemme suojaa sekä apua.

 

Jos yhteisöllisyys ja vuorovaikutus on ihmiselle lajityypillistä, niin miten tämä näkyy sitten onnellisuudessa? Tästä on monia tutkimuksia.

On esimerkiksi huomattu, että yksi voimakkaimpia onnellisuuden kanssa korreloivia asioita on hyvät ihmissuhteet.  Eli tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on paljon myönteisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita ovat yleensä myös onnellisimpia kuin ne, joilla ei ole yhtä paljon hyviä suhteita.

Samoin tutkimuksissa on paljastanut, että keskimäärin ihmiset ovat onnellisempia silloin, kun ovat toisten ihmisten seurassa. Tulos on sama, vaikka ihminen olisi luonteeltansa introvertti tai ekstrovertti.

 

Onnellisuus ihmisten sosiaalisessa verkostossa vaikuttaa pitkälle. On löydetty yhteys sinun ja ystäväsi ystävän ystävän onnellisuuden välillä. Lue lisää http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2600606/

Eli ollaksesi todella onnellinen tulee oma ”heimosi” (tärkeät ihmiset) olla onnellisia ja mielellään monta heimoa heimosi ympärillä. Onnellisuus on siis pitkälle yhteisöllistä. Ja voisi ajatella, että todellinen yksittäisen ihmisen henkilökohtainen onnellisuuden huippu saavutetaan vasta, kun vallitsee globaali onnellisuus.

Olemalla onnellinen vaikutat siis ystäviesi kautta myönteisesti pitkälle sosiaalisissa verkostoissa – tämä laittaa meidät suuren voiman paikkaan. Toteuttamalla näitä ja muita onnellisuuden reseptejä ja lisäämällä onnellisuuttasi vaikutat tutkitusti laajalle ja myönteisesti ympärillesi.

Onnellisuuden leviäminen voisi liittyä esimerkiksi siihen, että onnellisen ihmisen toiminta ja vuorovaikutus on usein onnellisuutta lisäävää muissa ja itsessä. Toisena mekanismina on ihmisen luontainen tapa matkia. Tähän liitetään tunteiden tarttuminen (emotional contagion) eli tiedostamatta kopioimme toisiltamme tunnetiloihin liittyviä ilmeitä ja kehollisia asentoja sekä liikkeitä ja siten vaikutamme omaan tunnetilaamme.

 

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on yksi vahva menetelmä lisätä mahdollisuuksia kokea enemmän onnellisuutta jo olevissa ihmissuhteissa ja luoda myös hyviä yhteyksiä lisää. Koska onnellisuudella on niin vahva yhteisöllinen ja ihmissuhteisiin perustava pohja, niin voisi ajatella, että vuorovaikutustaidot ovat myös onnellisuustaitoja.

 

Suuret henkiset mestaritkin oivalsivat yhteisön arvon ja tarpeen, esimerkiksi buddhalaisilla on sangha ja kristityillä seurakunta. Yhdessä pystymme onnellisempina enemmän. Olipa kyseessä sitten talon rakentaminen, tieteen kehittäminen tai oman valaistuneen luonnon oivaltaminen.

 

II ONNELLISUUDEN RESEPTI: Löydä oma heimosi, auta sitä olemaan onnellinen ja vietä heimosi kanssa aikaa. Kehitä sosiaalisia taitojasi. Anna huomiota, hyväksy ja anna muiden todella nähdä itsesi.

 

Parasta vuorovaikutusta ja onnellisuutta,

Jarko Taivasmaa

 

Tags: 4 onnellisuuden reseptiä, ihmiselle lajityypillinen toiminta, onnellisuus, vuorovaikutus, yhteisö, yhteyttä
Posted in BLOGI