Kysyttäessä  moni sanoo haluavansa sitä tai tätä: uutta taloa, hyvää ihmissuhdetta, matkaa tai menestystä ja niin edelleen. Mutta kuinka moni sanoo haluavansa olla onnellinen? Eikö onnellisuus ole se mitä jokainen ennen kaikkea kaipaa ja myös etsii näiden ulkoisten muutosten kautta? Buddha antoi oman reseptinsä onnellisuuteen, samoin joogamestari Patañjali, Jeesuksenkin voisi sanoa olevan tällä asialla, kuten monen muun henkisen mestarin. Onnellisuus on olennaista. Sanat, näkökulmat ja kulttuurit, joihin mestarien ymmärrys ja oivallus jaettiin, vain vaihtelivat ja siten myös opetuksen muoto.

Nyt lähestymme maanläheisesti aihetta ja jätämme myös onnellisuuden määrittelyn jokaiselle itselleen. Jokaisella meillä kun on aivan oma kokemus ja ymmärrys onnellisuudesta. Samoin jätämme väliin muutamia psykologian lähestymistapoja: onnellisuuspäiväkirjan pitäminen yms.

Seuraavat neljä näkökulmaa onnellisuuden lisäämiseen lähtevät ajatuksesta: mikä on lajityypillistä toimintaa ihmiselle. Aivan kuten hevosille eräs lajityypillinen toiminta on juokseminen ja saukoille uiminen. Ihmisille tietyt asiat ovat lajityypillisiä. Voisi ajatella, että kun niitä toteutetaan sopivasti, siitä seuraa onnellisuutta. Otamme myös ripauksen tiedettä, tutkimuksia ja pohdintoja oppaiksemme.

Ja kyllä. Ideana on, että näitä voi kokeilla ja siten lisätä onnellisuuden kokemista elämässä huomenna tai heti tänään. Usein tutkimuksissakaan ei oteta kantaa onnellisuuden luonteeseen vaan vain kysytään ovatko ihmiset vain yksinkertaisesti kokeneet itsensä onnellisemmiksi tehtyään tiettyjä asioita. Moneen seuraavista vinkeistä todella löytyy tällaisia tutkimustuloksia.

Käymme aina yhdessä tekstissä yhden resepteistä tarkemmin läpi. Alla reseptit ovat kuitenkin heti nähtävissä ja heti käytäntöön laitettavissa.

 

 

I TOIMINTA, AKTIIVISUUS JA LIIKUNTA

 

II VUOROVAIKUTUS, YHTEISÖ JA YHTEYS

 

III OPPIMINEN, KEHITTYMINEN JA HALU YMMÄRTÄÄ

 

IV ANTAMINEN, KONTRIBUUTIO JA ITSENSÄ UNOHTAMINEN

 

 

I TOIMINTA, AKTIIVISUUS JA LIIKUNTA

Oletko onnellinen nyt? Tai onko elämä vain ihan hyvää. Jos onnellisuus ei tunnu pulppuavan elämässä, niin syynä saattaa olla, että ei ole juossut ja kävellyt tarpeeksi. Tänään tai viime aikoina. On sanottu, että ihmiselle tyypillinen ja sopiva kävelyn/juoksun määrä päivässä, huomaa päivässä, olisi 12 mailia ja toinen ehdotettu luku on 15 mailia eli 19-24 kilometriä. Asiantuntijat arvioissaan siis vahvistavat, että meidät on suunniteltu liikkumaan. Toki jos on matkannut päivittäin tuollaisia etäisyyksiä viimeaikoina vain autolla, kannattaa lähteä pienestä liikkeelle ja ehkä jopa lääkärin ohjeistamana. Eikä tällaiset kilometrimäärät ole kaikille aivan käytännöllisiäkään.

Erilaisissa tutkimuksissa myös todetaan, että liikunnasta saa myönteisiä vaikutuksia lievässä ja keskipahassa masennuksessa. Liikunta todella vaikuttaa mielialaan.

Onnellisuuden puute saattaa siis olla sitä, että lenkkarit eivät vain ole kuluneet tarpeeksi. Me ihmiset synnyimme kulkemaan Afrikan tasangoilla metsästämässä ja keräilemässä eikä perimämme, kehomme ja aivomme ole näiden aikojen jälkeen oikeastaan rakenteellisesti muuttuneet. Muistakaamme mitä kehomme kaipaa – liikettä.

 

Kiinalainen näkökulma on samanlainen

Samoin näkökulma kiinalaisessa lääketieteessä terveydestä ja myös pitkälle chi kungissa perustuu liikkeeseen ja harmoniseen elämänenergian, chin, virtaukseen.

 

Kiinalainen ajatus

Madot eivät syö elävää puuta,

jossa vitaali mahla virtaa;

ruoste ei estä oven avaamista,

kun saranoita käytetään joka päivä.

Liike tuo terveyttä ja elämää.

Jähmettyminen tuo sairautta ja kuolemaa.

 

traditionaalisen kiinalaisen lääketieteen sanonta

(vapaasti käännetty englannista)

 

Jokainen chi kungia tehnyt voi todeta, että tämä harmoninen tila on myös pitkälle onnellisuuden tila. Liike tuo terveyden lisäksi myös onnellisuutta.

 

Nykyihmisen ajatusperäinen stressi ja liikunnan sekä fyysisen toiminnan tarve

Nykyihmisen yksi haaste on ajatusperäinen psykologinen stressi. Tämä on suuri onnellisuuden verottaja. Älykkäänä lajina voimme suunnitella tulevaa ja muistella mennyttä. Pystymme näkemään mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta myös kauhistelemaan ja pelkäämään kuviteltua tulevaa. Osaamme stressata jotakin sellaista, joka ei ole silmin nähtävissä eikä välttämättä koskaan tule nähtäväksi – todeksi.

Alun perin niin tärkeä akuutti stressivaste, joka antoi meille voimaa taistella tai paeta, ja lisätä elimistömme suorituskykyä vaarallisissa tilanteissa, on kääntynyt hyvän kuvittelukykymme vuoksi haasteeksemme. Herkillä tieteellisillä laitteilla voidaan rekisteröidä, lievä tai vahvempikin stressivaste, jos vahvasti pohtii ja eläytyy tunne mukana mahdollisiin tulevaisuuden uhkiin: työttömyys, maailmantalouden romahtaminen, epäonnistuminen ja tavoitteista jääminen tai ihmissuhteen päättyminen. Mitä kenelläkin nämä uhkakuvat sitten ovatkaan?

Näiden ajatusten ja näkökulmien ikävyys on siinä, että mikään ei todella varmista nykymaailmassa esimerkiksi työn säilymistä, jos globaalissa taloudessa tapahtuu syvä rakenteisiin perustuva romahdus. Mielemme on myös hyvin aktiivinen lisääntyvän tietomäärän ja hahmotettavien sekä hallittavien asioiden jatkuvasti lisääntyessä. Maailma muuttuu jatkuvasti monimutkaisemmaksi.

 

Tämä yhä vahvistuva surina mielessä tekee siitä huomiollemme usein vastustamattoman magneetin. Moni viettää paljon enemmän aikaa mielessä, suunnitelmissaan ja tulevaisuuden mielikuvissa, kuin vaikka maanviljelijä 500 vuotta sitten. Hommat olivat aika selviä silloin ja tietyissä vaiheissa täytyi vain odottaa, että luonto tekee tehtävänsä. Nykymaailmassa taas voi hyvin ostaa idean, että tee vielä enemmän, tehokkaammin ja pidempään ja asiat ratkeavat eduksi. Tietyissä toteuttavissa tehtävissä tämä voi olla totta, mutta luovuudelle multaisaa maata se ei ole. Ja tämä tehokkuuden idea vaatii usein massiivista suunnittelua ja organisointia sekä elämää mielessä.

Maistaako ja haistaako lounaan? Tai näkeekö sitä edes? Kaikkia niitä pieniä rakenteellisia yksityiskohtia ja värien vivahteita. Jääkö elämän muutkin vivahteet ja maut maistamatta? Kun syöksyy rastilta toiselle tehtävästä tehtävään.

 

Haaste on myös se, että ei synny stressivasteen normaalin toimintaan ja kiertoon liittyvää hetkiä: intensiivinen toiminta stressitilassa – tilanteen ratkaisu – stressin laukeaminen – palautuminen. Nämä ajatuspohjaiset ja kuvitteelliset, eivät nykyhetkessä olevat, stressin aiheuttajat eivät löydä välttämättä koskaan tuota laukeamisen hetkeä. Tilanteeseen kun ei ole tullut ratkaisua. Ajatusperäiseen stressiin ei yleensä myöskään tule yhtä intensiivistä toiminallista hetkeä, jolloin voisi toimia tehokkaasti taistele ja pakene -reaktion mukaisesti.

Stressitutkimuksissa on huomattu, että ennustettavuus ja varmat turvan hetket ilman stressaavaa uhkaa ovat hyvin olennaisia. Rotat, jotka saivat satunnaisesti sähköiskuja, olivat paljon stressaantuneempia kuin rotat, jotka saivat aina äänivaroituksen ennen sähköiskusta. Varoitetut rotat tiesivät, että muuten he olivat turvassa ja saattoivat elää omaa rotan elämäänsä, ja vain äänimerkin jälkeen tuli kipua. Voisiko elämäänsä luoda monia selkeitä hetkiä ilman huolta eli huolestuneita ajatuksia. Esimerkiksi hetkiä jolloin juoksee, käy joogasalilla harjoituksissa tai metsässä chi kungia tekemässä.

 

Liikunta on yksi  hyvä ratkaisuista ja meille lajityypillistä toimintaa

Läsnäolontaito ja muut menetelmät ovat usein loistavia ajatusperäisten ongelmien kanssa. Voi saada oivalluksen, että ajatukset eivät (välttämättä) ole totta. Erityisen hyvä on myös antaa keholle liikettä – juosta kunnon lenkki – ja antaa sille mahdollisuus purkaa päivän aikana kerätty stressilasti sillä tavalla, kuin oli alun perin suunniteltu – fyysisellä toiminnalla. Siksi liikunta on erittäin olennaista länsimaiselle nykyihmiselle.

Samoin liikkuessa huomio palaa enemmän kehon aistimuksiin ja siten aina nykyhetkessä elävään kehoon. Kun nykyhetki käy todellisemmaksi, niin silloin tulevaisuus, menneisyys ja ajatukset käyvät epätodellisemmiksi. Tutki onko näin? Tätä irtaantumista tulevaisuus-menneisyys-akselilta ja paluuta nykyhetkeen monet meistä kaipaavat ja todella myös tarvitsevat.

 

I ONNELLISUUDEN RESEPTI: Kävele, juokse ja liiku sopivan paljon. Vapauta itsesi ajatusperäisestä psykologisesta stressistä ja ennen kaikkea anna keholle paljon sitä mihin se on luotu – liikettä.

 

Seuraavan kerran, kun onnellisuussarja jatkuu, käsittelemme vuorovaikutuksen ja yhteisön tärkeyttä ihmiselle. Me kun olemme selkeästi laji, joka viihtyy ryhmässä.

 

Parasta liikettä ja onnellisuutta,

Jarko Taivasmaa

Tags: 4 onnellisuuden reseptiä, ajatusperäinen stressi, ihmiselle lajityypillinen toiminta, liikunta, onnellisuus
Posted in BLOGI