Ehkä olet kuullut ihmisistä tai ehkä olet yksi heistä, jotka puhuvat, että sitten kun olen saanut nämä asiat järjestykseen ja minulla on tämä ja tuo asia hankittuna, niin sitten olen valmis tekemään sitä mitä olen aina halunnut tehdä. Sitten kun minulla on omistamisen elämänalue kunnossa, olen tarpeeksi turvattu tehdäkseni sitä mitä rakastan.

Toiset taas ajattelevat, että sitten kun olen saavuttanut ja tehnyt sen ja tämän ja sitten, kun olen saanut lapset kasvatettua yms. Sitten joskus olen valmis rentoutumaan ja vain olemaan. Sitten olen valmis päästämään irti kaikista asioista ja voin todella olla vain se joka olen. Mutta ei vielä – nyt täytyy vielä saavuttaa tämä ja tehdä tuo sekä omistaa nämä nuo.

Nämä ovat klassisia tapoja nähdä maailma etenkin nykyisessä länsimaalaisessa maailmassa, vaikka nykyään puhutaan (toteutetaankin) downshiftingistä ja tavaroiden karsimisesta sataan. Mutta mitä näillä karsimistoimenpiteillä sitten itse asiassa haetaan? Niillä haetaan olemista, jotta oleminen, rentoutuminen ja hengitys tuntuisivat nyt. Etsitään olemisessa olevaa täyteyden tuntemusta – sisäistä täyttymystä. Oleminen on helpommin havaittavissa ja koettavissa, jos häiriötekijöitä on vähemmän. Siksi usein karsitaan tekemistä ja omistamista.

On myös ihmisiä, joilla omistamisen elämänalue ei tunnu olevan kunnossa. Resurssien puute tulee vastaan itseilmaisussa, tekemisessä ja itselle tärkeiden kokemusten saamisessa. Tai ehkä jopa perustarpeita ei pystytä täyttämään sopivalla tavalla. Täällä pohjoisessa, jossa talvet ovat kylmiä ja etäisyydet aika pitkiä, on omistaminen tiettyyn rajaan saakka hyvinkin tarpeellista. Toisin kuin esimerkiksi Goan rantojen hipeillä tai luostarissa elävillä munkeilla.

 

Kysymys onkin – onko sinulla nämä alueet tasapainossa? Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi näistä elämänalueista ja myös tutkia niitä mahdollisimman vapaana vaikkapa naapurin, vanhempien ja yhteiskunnan esittämistä arvoista ja näkökulmista. Tulisiko joillekin alueilla antaa enemmän huomiota ja ottaa todella vastuu siitä, että saa esim. tarpeeksi vaikka minuutin tai kymmennen sekunnin mittaisia olemisen hetkiä päivän aikana, jos aikaa ei yksinkertaisesti riitä 15 minuutin olemiseen / meditaatioharjoitukseen. Tai kiitollisena huomata hetken tai kaksi päivittäin mitä kaikkea hyvää elämässä on jo materiaalisella tasolla.

Laittamalla huomiota näihin kolmeen eri alueeseen ja rehellisesti niiden tutkiskelu, voi jo itsessään avata monia ovia näiden alueiden tasapainoisempaan ja tyydyttävämpään kokemiseen. Toki usein tarvitaan tekemistä ja etenkin erilailla tekemistä ja sitä itse olemista eli ei-tekemistä tai sen huomaamista, että minullahan itse asiassa elämä aika mukavasti kasassa.

Klassinen tapa nähdä ja lähestyä olemista, tekemistä ja omistamista on lähteä omistamisesta liikkeelle. Tätä myös Abraham Maslow, humanistisen psykologian suuntauksen yksi perustajista, kuvasi tarvehierarkia mallissaan. Jos ei ole ruokaa, vettä tai perusturvallisuuden kokemusta, ei itsensä autenttinen ilmaisu ole luonnollisestikaan kovin korkealle rankattu päivittäisessä elämässä. Kuitenkin useampien meidän tilanne on huomattavasti parempi, vaikka epävarmuus tuntuukin olevan välillä suorastaan globaalia ainakin medioissa.

 

On myös paradoksaalinen suunta lähestyä näitä kolmea elämänaluetta – lähteä liikkeelle olemisesta. Olemiseen voi vahvasti ankkuroitua joko suoran oivalluksen kautta ”että hetkinen minähän olen olemassa tässä ja nyt” tai meditaatioharjoitusten kautta tai huomion kehoon tuovien harjoitusten avulla esim. joogalla tai chi kungilla. Huomion kehoon tuovat myös monet urheilullisemmat harjoitukset. Joissakin tapauksessa kuitenkin intensiiviset urheiluharjoitukset eivät kuitenkaan vahvista olemista, vaan tuntuvat vain lisäävän kierroksia, tekemisen virtaa (ja pakkoa).

Kun oleminen on vahva kuin kallio, niin silloin maailman voi nähdä selkeämmin. Silloin voi ymmärtää ajatusten ohimenevän luonteen selkeämmin ja myös perata uskomuksiaan sekä arvojaan ja huomata, että kaikki eivät välttämättä ole omia.

Voi myös huomata selvemmin minkälaiseen toimintaan sisällä tuntuu olevan vetoa ja inspiraatiota. Mikä on itselle rakasta toimintaa? Missä on innostus ja intohimo? Nämä syvät sisäiset kaipuut kirkastuvat, kun kaiken päältä on karsittu esimerkiksi ajatukset: pitäisi, on pakko, vanhemmat, naapurit ja kaveritkin tekevät näin. Ja jos nämä ajatukset ovat poissa, niin silloin on suurempi selkeys toimia vaikka juuri sillä tavalla kuin esim. naapurit ja vanhemmat toimivat, jos tilanne sitä vaatii. Voi seurata parasta ymmärrystä ja sydäntään vapaasti ilman automaattista kopiointia tai tasan vastakkaista reaktiivista toimintatapaa. Joskus tuo tie on sama kuin kaikilla ympärillä ja joskus se on tie, jota kukaan ei ole vielä ennen kulkenut.

 

Sydämen ja intuition seuraamisesta puhuvat myös monet menestyneet ihmiset monilla elämän saroilla ihan kovinta bisnestä myöten mm. edesmennyt Apple-guru Steve Jobs.

Jotta voisi seurata intuitiotaan, täytyy olla rohkeutta olla ilman ilmeisen vauhdikkaan toiminnan ja ajatusstrategioiden tuomaa turvaa. Pitää olla rohkeutta nähdä ja astua tuntemattomille poluille. Tämä olisi suorastaan hurjaa, ellei olisi ankkuroitunut olemiseen ajatusten takana. Ja ellei kokisi olemisen tuomaa sisäistä täyttymystä ja turvaa.

Ja vaikka tämä tuntuisi tällä hetkellä liian epäkäytännölliseltä, niin ensimmäinen askel on olla tietoinen ja sitten antaa kaikille osa-alueille hieman aikaa ja huomiota. Kastella olemisen, tekemisen ja omistamisen puutarhapenkkejä. Ja suoda niille myös sopivasti aurinkoa.

Ehkäpä jonakin päivänä syvä oleminen ja rauha vallitsee sisällä, josta kumpuaa inspiroitunut toiminta ja jossa oleminen säilyy, kuten jooga-asanoissa tai chi kung-liikkeissä. Oleminen ja toiminta yhdistyvät. Sisäisellä rikkaudella ei taas ole muuta mahdollisuutta, kuin ilmentyä ulkoisena rikkautena, joka voi kuitenkin olla aivan toista kuin tavallisesti ajatellaan. Sisäinen ja ulkoinen maailma yhdistyvät.

 

Erään opettajani minulle antama ohje: Oleminen aina ennen tekemistä. Tämän toteuttamalla voi havaita maailmassa ja itsessä paljon uusia värejä ja sävyjä.

 

Parasta olemista, tekemistä ja omistamista,

Jarko Taivasmaa

Tags: intuitio, läsnäoloa, oleminen, oleminen tekeminen omistaminen, rohkeus
Posted in BLOGI JA TAPAHTUMAT